Ajatuksia verkostoitumisesta

Pidän blogeista, joissa tekstit ovat aitoja ja ”elämän makuisia”. Oikeita kokemuksia ja ajatuksia. Voisin kirjoittaa verkostoitumisesta postauksen, jossa kertoisin kuinka tärkeää se on ja miksi jokaisen urallaan eteenpäin pyrkivän tulisi verkostoitua. Mutta kyllähän me nämä asiat jo tiedämme, eikö? Sen sijaan ajattelin puhua verkostoitumisesta ujon ihmisen näkökulmasta, sillä meitä on maailmassa varmasti aivan yhtä paljon kuin muitakin. 

Minä olen ujo ja introvertti. Välillä tuntuu, että nuo kaksi sanaa ovat kirosanoja maailmassa, jossa pitäisi tuntea mahdollisimman paljon ihmisiä ja osata myydä omaa osaamistaan pärjätäkseen. Voiko ujo ja introvertti sitten menestyä nykypäivän työelämässä?

Ujosta ja varsinkaan introvertistä perusluonteesta ei saa leivottua väkisin ulospäinsuuntautunutta extroverttiä, joka heittää lonkalta sujuvaa small tallkia ja ui tapahtumasta toiseen kuin kala vedessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että täytyisi tyytyä kohtaaloonsa ja jäädä pelkäksi seinäruususeksi. Kehittyä voi aivan valtavasti, jos vain on rohkeutta venyttää omaa epämukavuusaluettaan. Introvertti joutuu laittamaan sosiaalisiin tilanteisiin extroverttiä enemmän paukkuja. Siinä missä extrovertti saa energiaa sosiaalisista tilanteista ja ihmisistä ympärillään, introvertille asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Moni introverttikin saa aivan valtavasti uutta intoa ja energiaa muista ihmisistä, mutta toisaalta tilanteet myös vievät energiaa ja vaativat palautumista. Introvertin täytyykin osata tasapainoilla oman henkilökohtaisen energiabisneksensä kanssa ja varata aikaa myös akkujen lataamiseen kuluttavien tilanteiden välttelemisen sijaan.

Processed with VSCO with 4 preset

Ujolle haasteellisimpa tilanteita ovat ne, kun täytyy mennä yksin keskelle entuudestaan tuntematonta ihmisjoukkoa. Jollekin pitäisi jutella ja jotakin sanottavaa pitäisi keksiä, mutta pää lyö tyhjää ja jännittää. Toisaalta itsekseen pönöttäminen ahdistaa lähes yhtä paljon – näytänkö minä tyhmältä tässä seisokellessani..? Tulisipa joku juttelemaan. Nämä tilanteet ovat itselleni edelleen haasteellisia, mutta olen kehittynyt niissä aivan valtavan paljon vuosien varrella. Ajattelinkin koota pienen vinkkilistan kaikille ujoille ja introverteille tovereilleni!

Mieti mikä on pahinta ja mikä parasta mitä voi tapahtua. Lähes kaikista niistä tapaamisista, kun olen kerännyt rohkeuteni ja mennyt puhumaan tuntemattomille ihmisille, on jäänyt käteen vain ja ainoastaan hyvä fiilis. Parhaimmillaan uusia alkuja ja ideoita!

Aseta itsellesi tavoitteita. Aloita valitsemalla yksi tapahtuma ja aseta itsellesi tavoite puhua yhdelle uudelle ihmiselle, vaikka edes muutaman sanan tai lauseen verran. Onnistumisien jälkeen nosta tavoitettasi pikkuhiljaa.

– Jos mahdollista, mieti etukäteen muutama aihepiiri josta aloittaa keskustelu. Näin ei tarvitse yrittää tehdä tikusta asiaa silloin kun pää lyö tyhjää.

– Kerää rohkeutesi ja ylitä itsesi. En usko, että kovin ujo voisi kokea kaikki tilanteet helpoiksi edes armottomalla treenillä, mutta ajan saatossa helpommaksi ja helpommaksi. Hyvä on muistaa myös, että meitä jännittäjiä on muitakin, eikä edes rohkeimmille extroverteille ole kaikki tilanteet läpihuutojuttuja.

– Luota itseesi ja osaamiseesi. Kun itseluottamus on kunnossa, on ujona oleminen helpompaa. Rakenna siis itsellesi hyvä pohja ja tunnista oma osaamisesi!

– Muista, että se henkilö kenelle juttelet, saattaa jännittää ja pinnistellä aivan yhtä paljon kuin sinäkin!

-Kata

Processed with VSCO with 4 preset

Koska minulla ei tällä kertaa ollut varsinaista agendaa tai tavoitteita tavata joku tietty henkilö Kasvu Openissa, piti jutun juurta hieman metsästää, sillä olin haastanut itseni taas pitkästä aikaa juttusille muutaman vieraan tyypin kanssa. Tällä kertaa päädyin hyönteisravintoa esittelevälle pisteelle maistelemaan sirkkoja! ”Hei nämähän on ihan hyviä, vai mitä tuumaatte?” 

zestmarkAjatuksia verkostoitumisesta